Maaliskuun alun havaintoja

Ajattelin, että blogin päivittäminen olisi nopea juttu. Noh, yli kuusi viikkoa on vierähtänyt, enkä ole saanut kirjoitetuksi yhtäkään merkintää. Mikä sääli! Täällä on tapahtunut vaikka mitä jännää.

En ihan tarkalleen ottaen ymmärtänyt tänne tullessani, miten kiirettä töissä tulisi olemaan. Joinain päivinä olen laskenut vain kaksi laskua päivässä, ensin töihin kymmenen maissa aamupäivällä ja sitten takaisin kello yhdeltä yöllä. Öinen kotilasku hoituu siten, että ensin haikataan 15 minuuttia pitkin Kurua, ylämäkeen luonnollisestikin, huoltoreitin päähän, ja vasta sitten voi iskeä laudan jalkoihin. Hissit lakkaavat pyörimästä kello seitsemän illalla.

Lopun matkaa pääseekin sitten laskemaan kotiovelle asti.

Hiihtolomaviikoilla Ruka muuttuu. Kun etelän hiihtolomaviikot alkoivat viikolla kahdeksan, elämä valui tunturiin, rinteissä soi musiikki, nuoriso kansoitti parkin ja pikkuponit ja porot jolkottivat ympäri Ruka Storea hihkuvat tenavat kyydissään. Vastaan käveli tonttuja ja mennikäisiä, kaiken maailman olentoja, joita hämmästelin itsekseni matkalla pukukoppiin. Huippuiltoina ravintolamme oli loppuunbuukattu, pöydät täynnä ja baaritiski täynnä väkeä.

Ruka elää unessa alkutalven, joulukiireitä ja tammikuun ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta, tietysti. Täällä käy vain satunnaisia vierailijoita laskemassa tai treenaamassa. Kevät on kiireisempää aikaa - nyt se lähtee: aurinko paistaa ja vappuun asti riittää porukkaa. Viime vuonna olin vain hiihtolomaviikot, joten odotan mielenkiinnolla, millainen riemujuhla huhtikuu täällä oikein on.

Ruka 27.2.

Kävin parin kaverin kanssa viime viikolla Pyhävaaralla haikkaamassa. Oli jumalattoman nastaa tarpoa hangessa siinä auringonpaisteessa, kokonaiset puolitoista tuntia, mutta upeita maisemia katsellessani huomasin olevani epävarma alastulossa. Jyrkkää, puista maastoa ja raskasta lunta. Vauhtia olisi pitänyt olla edes sen verta, että loppumatkaa alas tielle ei olisi tarvinnut kahlata metrin lumihangessa. Laskutaidossa on siis vielä paljon kehitettävää. Puita pitää oikeasti osata väistää, koska muuten voi sattua, pahasti.

Pyhävaaran huipulla.

Nyt olen ollut kolme päivää kipeänä. Sairastelu on tylsää, mutta toisaalta ihan tervettä. Olen potenut hienoista työuupumusta. En silti valita, sillä töitähän tänne tulin tekemään. Jos ihan arvuuttelee plusmiinusta ja sitä rataa, tienaan kahdelta viikolta enemmän kuin koko viime syksyn ajalta yhteensä, mikä tietysti johtuu siitä, että tein viime syksynä vain satunnaisesti töitä opintojen ohella. Jospa saisi säästettyä, ja sitten matkusteltua, ehkä syksyllä, joo, olen kovasti miettinyt Irania, arabimaita ylipäätään.